Olen ollut tässä blogissani kovin passiivinen viimeisen vuoden ajan. Tämä ei tarkoita sitä, että sisäinen paloni kirjoittamiseen ja muuhun luovaan toimintaan olisi hiipunut. Asia on sen sijaan päinvastoin. Tuli roihuaa edelleen. Toimin vain nykään enempi muualla some-maailmassa, koulutan sekä olen toimittajana synnytystuskia kärsivässä uudessa kirjassamme ”Yhteinen kieli – Traumainformoitu kohtaaminen ihmistyössä”.
Kirjamme teemasta on jo olemassa yksi Basam Booksin tuottama video, käyhän katsomassa!
Traumainformoituja orientaatiokoulutuksia meillä on ympäri Suomea. Niissä esitellään erilaisia, muualla maailmassa, kokemuksellisesti kehitettyjä, toimivia, traumainfoituja hoito- ja kasvatusmalleja. Iloajatoivoa-internet sivuilta, löydät tietoa koulutuksistamme.
Lisäksi varhaiskasvattaja Elisa Auvisen, fysioterapeutti Karita Palomäen, sekä sosiaalialan moniosaajan Johanna Linner Matikan kanssa ylläpidämme yhteisiä sivuja ihmistyöntekijöille. Sivujen nimi on Traumainformoitu sote ja ope, ja se pyrkii herättämään ammattilaisten kiinnostusta traumatietoisuuteen.
Henkilökohtaisesta elämästäni vielä sen verran, että osallistuin viikonloppuna Joutsentanssi–festivaaliin Kuhmossa ja se oli upea yhteisöllinen tapahtuma. Tulkaahan porukalla ensi vuonna mukaan. Kuvat kertonevat fiiliksistä enemmän kuin sanat.
Anna ja hänen ystävänsä 