Olen kevään aikana löytänyt uuden sielunsisaren itselleni, psykiatri Mikaela Blomqvist-Lyytikäisen. Hän otti minuun yhteyttä, koska oli kiinnostunut Sisäisestä teatterista. Hän on käyttänyt menetelmää itseni tavoin sekä itsehoidollisesti että asiakkailleen. Mikaela on ollut Sanallistaminen luovuusterapiakoulutuksessa, jonka innottamana hän on soveltanut menetelmää omiin asiakkaisiinsa. Lopputyössään (Kirjoittaminen traumaperäisten dissosiaatiohäiriöiden hoidossa) hän kirjoittaa:
Tämän koulutuksen harjoittelussa käytin kirjallisia ja muita virikkeitä antavia menetelmiä kahden potilaan yksilötapaamisissa. Toinen näistä potilaista sairastaa traumaperäistä dissosiaatiohäiriötä, ja häntä yritin rohkaista kirjoittamaan myös eri persoonan osista käsin. Kyseinen nuori on lahjakas kirjoittaja, ja ilmaisee mielellään itseään kirjoittamalla, myös vapaan tajunnanvirran kirjoittaminen luonnistui häneltä helposti. Harjoittelun aikana annoin hänelle psykoedukaatiota persoonan osista ja hän oivalsi nopeasti ja piti teoriaa hyvin omaan tilanteeseensa sopivana. Prosessin aikana nuori kirjoitti paljon osistaan, nimesi ne ja kuvasi niitä. Tämä auttoi selvästi häntä hahmottamaan tilannettaan, ja helpotti keskustelussa asioiden ytimeen pääsemistä. Nuorelle oli vielä tänä aikana vaikea ”sivuuttaa järki” ja kirjoittaa vapaata tajunnanvirtaa eri osista käsin.
Kulttuuri, luovuutemme ja taide tarjoavat meille hyväksyvän läsnäolon menetelmiä, joista jokainen voi hyötyä. Ihmiselämään kun kuuluu luontaisesti kärsimystä, suurempia tai pienempiä traumoja. Kokemuksellisissa luovissa tietoisuustaitomenetelmissä ei ole yhtä oikeaa tietä, vaan jokainen joutuu aistimaan itse omaa kehomieltään, sen tunteita ja tarpeita. Valitset ne tietoisuustaitomenetelmät, jotka itsestäsi tuntuvat hyviltä, ja jotka vievät omaa prosessiasi eteenpäin. Oma kokemukseni on, että monille tavallisille ihmisille, on helppo hahmottamaa oma itseys osina, jotka voi nimetä. Osa ihmisistä kykenee melko helpostikin lähtemään luovaan kirjoittamisprosessiin osiensa kanssa. Monet saavat jo suuria ”ahaa-elämyksiä” ihan tilojensa nimeämisestä. Se kun edesauttaa tarkkailijatilan löytämistä itsessä, joka on olennainen osa tietoisuustaitoja.
Olen kehittänyt vuosia omaa tietoisuustaitokoulutustani, Toivovalmennustani ja sen tärkeää osaa, omiin persoonan osiin tutustumista. Ajatuksenani on ollut, että jokainen kansalainen hyötyy elämässään monenlaisista mindfulness-, (keho)meditaatiomenetelmistä sekä monenkirjavista leikillisistä, luovista, terapeuttisista, tietoisuustaitoharjoituksista. Ne antavat meille valmiuksia kohdata elämämme myötä- ja vastoinkäymisiä.
Tietoisuustaitoihin ei kuulu siis vain erilaiset mindfulness-harjoitukset vaan myös luova, utelias ja leikillinen suhde ympäristöön ja omaan itseen. Se on keskeinen osa tietoisuustaitoja. Läheskään kaikilta meditaatio ei luonnistu, varsinkaan heti, mutta monet hyötyvät muista luovista ja leikillisistä tavoista harjoittaa tietoisuustaitoja. Ne auttavat meitä totetuttamaan omaa persoonaamme paremmin, jaksamaan työssä ja voimaan kokonaisvaltaisesti paremmin. Hyväksyvän läsnäolon asenne on sisäänkirjoitettu lukemattomiin luoviin terapeuttisiin menetelmiin, kuten kirjallisuusterapiaan, terapeuttiseen tanssiin, terapeuttiseen musiikkiin ja kuvataiteisiin… Opimme tietoisen läsnäolevasti monenlaisin menetelmin tarkkailemaan, aistimaan, kuuntelemaan ja ohjaamaan kehomieltämme.
Luovan kirjoittamisen eri minätiloilla (tai kokemustiloilla, niin kuin niitä nykyään enimmäkseen kutsun), Sisäisen teatterin, olen kehittänyt Ego State terapiasta, joka on hypnoterapia suuntaus. Sen puolestaan kehittivät amerikkalaiset John ja Mary Watkins alunperin nimenomaan Vietnam-veteraanien traumojen hoitoon. Ei ole siis mikään ihme, että vaikuttaa siltä, että kirjoittaminen omien persoonan osien kanssa näyttäisi tomivan myös traumaperäisten dissosiatiohäiriöiden (vaikeat elämän tilanteet ”pirstovat” ihmisen) hoitamisessa tukihoitona. Tämän alustavan johtopäätöksen psykiatri Mikaela tekee lopputyössään. Mielestäni se, että hän on käyttänyt menetelmää paitsi itsensä, myös asiakkaittensa/potilaittensa hoitamisessa, on äärimmäisen mielenkiintoista. Me lääketieteen ammattilaiset niin usein joudumme hoitamaan muita ihmisiä, mutta emme ole kyvykkäitä tekemään paljoakaan asioita oman jaksamisemme eteen. Edelleen esimerkiksi lääketieteellisessä tiedekunnassa opetetaan aivan liian vähän tietoisuustaitomenetelmiä, esimerkiksi tiedon peilaamista omaan sydämeen.
Mikä mielenkiintoista, Mikaela on kokenut myös kirjoittamisen turvallisena, vaikkakin ”pohjatyö” myös hänen omalla kohdalla oli tehty. Silloin kuin ihmisellä on vakavia mielenterveysongelmia kuten käsittelemättömiä vaikeita traumoja, eikä hänen psyykeessä ole riittävästi vahvoja, aikuisia turvallisia osia, on luova Sisäinen teatteri-kirjoittaminen turvallisinta aloittaa terapeutin/terapiaryhmän ohjauksessa. Pohjatyötä on oman kokemukseni mukaan se, että ihminen löytää itsestään turvasaarekkeen, levollisen, juurevan tilan. Hypnoterapiassa tätä tehdään esimerkiksi mielipaikkaharjoituksilla sekä vahvistamalla egoa eli osien kielellä sanottuna: Edistetään ja vahvistetaan suggestioin turvallisten hyvän realiteettitajun omaavien, aikuisten persoonan osien, kehittymistä.
Itseasiassa hyödymme aina kokemuksemme peilauksesta hyväksyvästi läsnäolevaan toiseen aikuiseen, turvalliseen ihmiseen. Kasvaaksemme ihmisenä tarvitsemme toisen ihmisen kasvot. Luova Sisäinen teatteri voi imaista syvälliseen itsetutkimusprosessiin, jonka aikana on hyvä olla yhteys ”tavalliseen, turvalliseen ” maailmaan ihmisineen.
Keskutellessani puheliessa Mikaelan kanssa, sain käsityksen, että hän käyttää ansiokkaasti erilaisia luovia menetelmiä, kuten luovaa kirjoittamista sekä musiikkia terapian tukena. Kulttuurilla, taiteilla ja luovuudellamme on meitä eheyttävä vaikutus!
Itseäni koskeva osuus Mikael lopputyöstä kieltämättä tuntuu hyvältä, ja otan sen nöyränä ja kiitollisena vastaan. Olenhan ollut melko outo hammaslääkäri, joka rikkoo perinteisten erityistieteiden rajoja. (Toisaalta ajattelen, että tietoisuustaidot ovat nimenomaan elementti, joka yhdistää arvostavassa dialogissa eri viisausperinteitä). Siksi tuntuu jopa liikuttavan hyvältä saada ensimmäiset julkiset kehut, menetelmää käyttäneeltä, pitkällisestä yksinäisestä tutkijan työstäni täällä ”Kuumun Yliopistossa”. Kulttuurissamme ei ole helppoa ylittää oman tieteen rajoja. Meitä kun on opetettu pysymään ammatillissa karsinoissamme.
Mikaela kirjoittaa lopputyössäään:
Kati Sarvela, hammaslääkäri ja hypnoterapeutti, on hoitanut omia traumojaan kirjoittamalla eri minätiloista ja kehittänyt siitä sisäiseksi teatteriksi kutsumansa menetelmän. Hän on tehnyt loistavan kirjan tästä menetelmästä, joka myös sisältää hyvin paljon faktatietoa. Sarvela on myös perehtynyt perusteellisesti erilaisiin tietoisuustaitoihin, taideterapeuttiset menetelmät mukaan luettuna. Hypnoterapeuttina hän kokee, että minätiloista käsin kirjoittaminen on eräänlaista itsesuggestiota. Sarvela suosittelee tätä sisäistä teatteria nimenomaan itsehoitona tai ohjatuissa ryhmissä tapahtuvaksi. Siinä annetaan luovasti tilaa eri osille tai minätiloille elää tarinaansa ja tämä myös edesauttaa integraatiota. Sarvela viittaa myös Dan Siegelin oppeihin, joiden mukaan integraatio on hyvin kokonaisvaltainen prosessi sisältäen myös kehon ja kaikki aistit (Siegel puhuu, että aivomme sijaitsee koko kehossamme). Sisäisen teatterin menetelmin integraatiota tapahtuu monella tasolla, muun muassa kokemustilojen integraationa, järjen ja mielikuvituksen vuoropuheluna, eri-ikäisten tilojen integraationa, tarina-identiteettien integraationa ja niin edelleen.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että jokaisella meillä on jossain elämänvaiheessa jonkinasteisia traumaperäisiä häiriöitä, joita voi työstä terapian lisäksi monin erilaisin kokemuksellisin menetelmin. Sisäinen teatteri on yksi monista mahdollisuuksista. On mahdoton ajatus, että kaikki terapiasta hyötyvät voisivat sellaista saada. Siksi meidän täytyy kehittää yhä enemmän kokemuksellisia menetelmiä, jotka toimivat myös itsehoidollisesti ja ryhmissä.
Tälle kokemuksellisen viisauden tielle ovat suuntautumassa yhä useammat rohkeat terveydenhoitoalan ihmiset, ja se on hyvä asia se. Tarvitsemme joustavaa, vanhoja ennakkoluuloja ylittävää, monitieteistä yhteistyötä, jotta ihmistä kasvaa yhä enemmän oman terveytensä parhaita, itseohjautuvia, asiantuntijoita. Tällä saralla on paljon tekemistä, sillä persoonan keskeneräisyys ja rikkäisyys on kansanvitauksemme.
Mikaelan koko lopputyö löytyy täältä:
Kirjoittaminen hoidon tukena pdf (1)
Kirjani:
Kati Sarvela, Sisäinen Teatteri – Luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy, 2013
Anna ja hänen ystävänsä 