En ole ainut, jolle elämä on suurta draamaa ja sen luomia tarinoita. Seuraavassa professori Joseph Campbelin kirjasta ”Myths to Live by” lainaus :
Kasvaakseen – Jungin käsittein – individuoituneeksi yksilöiksi, elää vapautuneena ihmisenä, on tiedettävä, miten ja milloin asettautua ja milloin laittaa syrjään oman elämän eri roolit. ”Roomassa roomalaisten tavoin” ja kotona puolestaan kasvoilla on eri naamiot kuin se jossa esiinnyt senaatin istuntosalissa. Tämä naamioiden vaihtaminen ei ole viime kädessä suinkaan helppoa, koska jotkut niistä revitään irti jostain syvältä meitä. Naamiomme sisältävät arvomme ja moraaliset periaatteemme. Ne sisältävät ylpeytemme, kunnianhimomme ja saavutuksemme. Ne sisältävät ihastuksemme kohteet. On tavallista, että ihminen on vaikuttunut tai kiintynyt joihinkin naamioihin, joko omiin tai toisen ihmisten ”voima-naamioihin”. Individuaatiota on se, ettemme pakonomaisesti kiinnity yhteenkään naamioomme. Yksilöitymistyössä, individuaatioprosessissa, opetellaan elämään uudesta keskuksesta käsin, siten, että ihminen hallitsee omat hyvät naamionsa ja niiden kääntöpuolet. Ja tätä naamioiden säätelyä ei voi opetella naamiaisten vakiintuneista rooleista käsin.
Tunnet itsesi kun tunnistat ja tiedostat mahdollisimman monipuolisesti koko naamioittesi kirjon. Et ole vain pirstoutuneen kulttuurimme monologian tuote. Olet tuhannet kasvosi. Voit opettella itsetuntemuksen kautta kuuntelemaan itseäsi. Jotkut sisäisen draamasi äänistä kuuluvat vain kuiskauksina, minkä vuoksi emme aina kuule niitä. Kun tunnistat naamiosi, uskallat seikkailla elämän naamiaisissa tilanteen mukaan. Ja yhä useammin uskallat olla omana itsenäsi – ilman minkäänlaisia naamioita. Olet vain puhdas oma itsesi, juureva ainutkertainen ihminen. Se ihminen joksi sinut on luotu ja tarkoitetettu. Olemisen voimme saavuttaa olemalla läsnä itsellemme ja sisäisen draamamme monille äänille.
Elämä voimanaamion takana voi näyttää vahvan ihmisen elämältä. Silti suurinta vahvuutta on se, että uskallat elää elämääsi tuhansin kasvoin, ja läsnäolevasti – ilman naamioita. Minusta näyttää siltä, että olemme globaalisesti siirtymässä uuteen moniarvoiseen kulttuuriin, jossa yhä useampi ihminen haluaa elää omien arvojensa näköistä elämää. Kohtuullistaminen eli ”downshiftaaminen” on New York Times:in kolumnin mukaan juuri tätä: Ihminen kieltäytyy olemasta kulttuurisen valtamonologian yksiarvoinen tuote.
Maailman uskonnot ovat metafora varastoja, joiden symboleja itse kukin voi käyttää tietoisuutensa laajentamiseen. Itse viihdyn hyvin kristinuskon symboleiden parissa. Tunnustaudun New age-ihmiseksi siinä mielessä, että kannustan eri uskontoja avoimeen vuorovaikutukseen enkä kilpailuun. Myös Joseph Campbellille uskonnot sisälsivät varaston mytologisia kuvia eivätkä ne ollet historiallisia faktakokoelmiksi. Uskon vakaasti, että ”eipäs-juupas” aika alkaa olla globaalisti ohi. Olemme siirtymässä laajemmin ”sekä-että” kulttuuriin. Eri uskontojen näkökulmat voivat olla yhtäaikaa totta. Se on erinomainen asia. Ihmistietoisuuden evoluutio etenee moninäkökulmaisena dialogisena draamana.
Anna ja hänen ystävänsä 